1. maaliskuuta 2011

tyttärelleni

Tämä on se hetki,
jonka kestävän mä haluan.
Lapsen kädet pienet,
ympärillä kaulan.
Poski poskea vasten,
tuoksu suloinen.

Otat kädet pois,
jäät syliini istumaan.
Silitän hiuksiasi,
käyn hiljaa laulamaan.
Onnen kyynelten läpi,
näen kirkkaan katseesi.
Ihmettelet ääneen,
miks`itkee äitisi?

Kerron onnen tunteesta ja
ilosta elämässä.
Siinä sitten istumme,
käsi kädessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti